20.5.2018

Rytmin muutos

Vauva rupesi tässä vajaan kahdeksan kuukauden iässä yhtäkkiä valvomaan aamuisin pidempään. Syksy, talvi ja kevät mentiin sillä kaavalla, että vauva nukkui aamupäivän ulkoilun ajan vaunuissa, mutta ei mennä enää. Vielä hetki sitten vauva jaksoi olla aamulla maksimissaan pari tuntia hereillä ennen kuin oli aivan valmis nukkumaan, mutta tällä viikolla tyttö on saanut ensin keinua, ryömiä maassa, tutkia hiekkaleluja ja tunnustella hiekkaa − hän on siis touhunnut siinä missä isovelikin leikkipuistossa ollessamme ja käynyt päiväunille vasta yhdentoista maissa.

Vauvan rytmin muutos keikautti samalla päälaelleen koko muunkin päiväjärjestyksemme: tässä samassa rytäkässä jäivät taaperon ja minun päiväunet, ja vauvan ruokailuajat hakevat nyt vähän paikkaansa. Puolen päivän tienoilla nukkuva vauva ei tietenkään käy toisille päiväunille heri herättyään, kun olisi isoveljen uniaika. Täytyy olla onnellinen, että sain nukkua päiväunia lasten kanssa lähes kahdeksan kuukauden ajan, sillä se on ollut kyllä tämän vauvavuoden pelastukseni. Ja onhan päikkärit nyt ihan luksusta muutenkin, milloin muulloin tuollaista mahdollisuutta elämässä edes voi olla? Nyt ei auta kuin mennä illalla nukkumaan vähän aikaisemmin ja panostaa hyviin yöuniin entistä enemmän. Päivisin on vähän väsyttänyt (mikä ei ole mitään normaalista poikkeavaa), mutta ei mitenkään ylivoimaisesti.

Isoveljen päiväunet jäivät pois ihan siitä syystä, että lasta on vaikea saada asettumaan nukkumaan, kun sisko on hereillä. Otin alusta saakka sen asenteen, että en ala tappelemaan kenenkään unien kanssa: en yritä nukuttaa vauvaa väkisin liian aikaisin, enkä yritä saada taaperoa väkisin päiväunille. Mielessä oli jo muutenkin ollut, että pojan päiväunista voitaisiin luopua kesän aikana, ja ehkä minäkin sitten jo jaksaisin ilman lepohetkeä. Tavallaan on ihan kiva, jos iltoihin tulee tämän muutoksen myötä lisää rauhallista aikaa, kun lapset ovat jo ajoissa unten mailla. Taaperon sängyssä pyörimiset ja valvomisetkin jäävät varmasti vähemmälle, kun hän on takuuvarmasti väsynyt päivän jälkeen.

Uuden päiväjärjestyksen selkiytyminen vie varmasti vähän aikaa ja vaatii pientä totuttelua meiltä kaikilta. Kiva uudistus on ollut se, että nyt meidän on helppo lähteä ulos iltapäivälläkin samalla, kun vauvaa nukutetaan toisille päiväunilleen. Enää ei myöskään ole pakko kököttää kotona pojan päiväuniaikaan, vaan voimme viettää vaikka koko päivän jossain ihan muualla. Teimme niin juuri perjantaina, kun hyppäsimme aikaisin aamulla bussiin kohti naapurikaupunkia ja palasimme kotiin vasta iltapäivällä − ja oli muuten todella piristävää! Onnea on kesä, ulkoilma, aurinko ja äitiyslomalaisen vapaus. <3

12.5.2018

Äitikirja-haaste

Äitienpäivän aattona sopi hyvin kirjailla vastauksia Tehtävänimikkeenä Laura -blogista lähteneeseen äitikirja-haasteeseen.

Kuinka monta lasta: 2

Minkä ikäisenä tulit ensimmäistä kertaa äidiksi: 27-vuotiaana.

Kun sain tietää olevani raskanaa, millaisia tunteita se herätti: Suurta iloa ja onnea (hymy korvissa!), lähestulkoon epäuskoa siitä, oliko se todella totta. Hyvin pian myös pelkoa ja huolia etenkin ensimmäisessä raskaudessa.

Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Kivulias, voimaannuttava, ihmeellinen.

Parasta äitiydessä: Onnen ja rakkauden tunteet. Tunnen joka pävä kiitollisuutta omasta perheestäni − se on unelma, joka on ollut minulla varmasti lapsesta saakka. Parasta ovat myös monet pienet asiat, joita saa lapsissa päivittäin ihastella ja ihmetellä: vauvan pienet pulleat kintut, suloiset hiuskiekurat, taaperon uudet taidot ja mielikuvituksekkaat tarinat... <3

Pahinta äitiydessä: Väsymys, riittämättömyyden tunne ja se, ettei aina pysty täyttämään omia ihanteitaan vanhemmuudesta. Lisäksi edellisen kohdan vastakohtana voisin sanoa, että äitiys tuo mukanaa myös monia, musertaviakin pelkoja, joita on välillä vaikea kestää.

Must have tavara, joka helpottaa äitiytta: Puhelin nettiyhteyksineen. Apu, käytännön vinkit, vertaisryhmät, myyntiryhmät jne. ovat kaikki helposti saatavilla. Kätevää myös sopia treffejä kavereiden kanssa ja saada seuraa vaikka leikkipuistoon. Näitä nykytekniikan hyviä puolia.

Must have tavara, joka helpottaa vauvavuotta: Tula-kantoreppu!

Paras arkiruoka: Pakastimesta sulatetut valmiit annokset (kuten makaronilaatikko) tai jääkaapista kaivetut jämäruuat, koska mikäs sen parempaa kuin säästyä kokkaamiselta kokonaan. :D Pyrin aina tekemän ruokaa isoja satseja kerrallaan, mistä osan voi pakastaa, ja usein myös syömme samaa ruokaa parina päivänä lisukkeita vaihdellen. Valmiit pakastevihannessekoitukset ovat myös ihan parhaita arkiruokailun helpottajia!

Olen hyvä äiti, koska: Laitan lapset ja perheen monessa asiassa etusijalle. Olen lapsilleni tärkeä turvalisuuden tankkauspaikka ja lohdun tuoja.

Parasta lapsiperheen arjessa: Ihanat lapset ja heidän hassutuksensa − se, että joka päivä saa nauraa!

Pahinta lapsiperheen arjessa: Keittiösotkujen siivoaminen monta kertaa päivässä ja se ainainen ruokien miettiminen.

Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Se, miten nopeasti heiveröistä vastasyntynyttä oppi hoitamaan. Lisäksi se, että pieneltä paikkakunnaltakin löytyi niin paljon lapsiperheille suunnattua toimintaa, kuten kerhoja, ja vielä ihan ilmaiseksi.

Minun vinkkini äideille: No ne pakastevihannekset, hyödyntäkää niitä. :D

Minun mottoni arjessa: Iloitse pienistä asioista. Muista, että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa. <3

Kun lapset menevät illalla nukkumaan minä: Makaan olohuoneen lattialla ja teen äitiysfysioterapeutin antamia kotiläksyjä: hengittelen, venyttelen, rentoudun... Välillä istun vähän aikaa läppärin ääressä tai miehen seurana sohvalla. Kymmeneen mennessä hipsin jo sänkyyn.

Ihanaa äitienpäivää! ♥️

30.4.2018

Kevätkuulumisia ja ajanpuutetta

Blogin kanssa on nyt pieni ongelma: en tahdo löytää aikaa kirjoittaa. Kuvia tulee kyllä nappailtua ainakin lapsista tasaiseen tahtiin, mutta se, että ehtisi naputella ylös ajatuksiaan ihan rauhassa on harvinaisra herkkua. Välillä olen miettinyt jo koko blogin torppaamista, mutta sitten taas toisaalta haluaisin säilyttää tämän paikan, johon olen tallettanut ja johon voisin edelleen tallettaa vauvavuoden fiiliksiä ja lasten kasvua. Olisi vain kiva ehtiä kirjoittelemaan vähän säännöllisemmin!

En tosiaan tiedä, mistä sitä aikaa repisin; tarvitsen edelleen päiväunia jaksaakseni elämää univajeen kanssa, ja ainut mahdollisuuteni nukkua päivällä on taaperon päiväuniaikaan. Päiväuniaika oli joskus aikaa omille jutuille, kuten blogille, mutta ei ole enää. Illallakaan sitä aikaa ei juuri ole. Vauva nukahtaa yleensä yhdeksään mennessä, mutta nukahtamisvaikeuksien vuoksi olen koittanut pitää kiinni säännöstä, etten tuijottaisi enää minkäänlaista ruutua yhdeksän jälkeen. No, olen kyllä tehnyt välillä poikkeuksenkin (kuten nyt, kun tuntuu, että haluan saada edes jotain pullautettua ulos), mutta se ei kannata varsinkaan pidemmän päälle. Silloin, kun toimin järkevästi, teen iltaisin fysioterapeutin neuvomia hengitys- ja rentoutusharjoituksia tähän (21.27) kellonaikaan.

Ilta on päivässä myös ainut hetki, jolloin voi viettää puolison kanssa edes hetken kahdestaan ja jopa puhua jostain rauhassa ilman keskeytyksiä tai huomionkipeää lasta kailottamassa vieressä. Blogiin käytetty aika on siis revitty vähän sieltä täältä: joskus naputtelen hetken aikaa illalla imettäessä, joskus voin jopa istua vähän aikaa ihan rauhassa koneen ääressä, kun mies on tullut töistä, ja joskus sitten valvon vähän pidempään, vaikka väsyttää. Välillä kuitenkin mietin olisiko kaikki helpompaa, jos vain lopettaisin tämän harrastuksen? Joku ihan oma juttu olisi kuitenkin tärkeää olla. Mistä te muut lapsiperheen äidit revitte aikaa blogille ja kaikelle muulle?

Tuo ajan repiminen sieltä täältä kuvaa oikeastaan vähän kaikkea, mitä yritän tällä hetkellä tehdä. Kaikki perusarjen pyörityksestä poikkeavat asiat alkavat helposti kuormittaa, ja olen jo monta kertaa saanut oppia kantapään kautta, että silloin, kun olen lasten kanssa kolmisin kotona, ei kannata edes yrittää saada aikaiseksi mitään erityistä. Muuten koko pakka leviää. Arki on kivaa, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa hirveästi mitään ylimääräistä.

Huhtikuu(kin) meni hujauksessa, ja listaan tähän nyt joitain päällimmäisiä kuulumisia näin kuun viimeisenä, vappuaattona:

− Pääsiäinen meni niin pahaksi suklaamässäilyksi, söin suklaata suunnilleen jo ruuaksikin, että loppukuun olen pitänyt ihan herkutonta linjaa. Eikä ole muuten tehnyt edes tiukkaa. Suklaaseenkin voi näköjään mennä maku, jos sitä syö liikaa.
− Kävin äitiysfysioterapeutin vastaanotolla huhtikuun alussa (mistä roikkuu epämääräinen postaus luonnoksissa, mutta jota en ole ehtinyt kirjoittaa puhtaaksi), ja sain sieltä hyviä ohjeita oman olon kohentamiseen sekä kuntoutumiseen synnytyksen jälkeen. Pahimmat uniongelmat ovat onneksi helpottaneet, kun olen panostanut omaan hyvinvointiin.
− Olen käynyt reippailla vaunulenkeillä aamuyhdeksältä muutaman äitikaverin ja heidän vauvojensa kanssa. Tunnin lenkki menee helposti, kun on juttuseuraa. Minulla keikkuu taapero lisäpainona seisomalaudan kyydissä, mikä on vähän tylsää lapselle, mutta sitä liikuntaa on vain pakko jotenkin järjestää − edes sen kerran viikossa.
− Varasin vihdoin kirpparipöydän, jonka hoitaminen on ollut meillä lasten kanssa kuluneen viikon projekti. Pieneksi käyneitä vauvanvaatteita sekä muuta tarpeetonta oli taas kertynyt nurkkiin melkoinen määrä, ja on ihanaa saada tilaa kaappeihin. Myymättä jääneet vaatteet pääsevät kierrätykseen muuta kautta.
− Juuri nyt meillä on meneillään myös pienimuotoinen omatoiminen vessaremontti, ja wc:ssä seisoo tällä hetkellä vain pytty. Seinät odottavat maalausta ja uudet kalusteet ovat tilauksessa. Parin viikon päästä on toivottavasti kaikki valmista!    

Vappu menee tänä vuonna kotona vessaremontin parissa. Koiranhoitoapuunkin olemme lupautuneet. Aamulla lähdetään pyörimään lasten kanssa vapputapahtumaan, jos sää vain sallii. Loppuviikosta pitäisi mennä muuten yhteen työhaastatteluunkin, oh my, mitähän siitä tulee näillä väsyneillä aivoilla? :D Iloista ja toivottavasti aurinkoista vappua!

25.4.2018

7 kk

Vauva on jo seitsemän kuukautta vanha, syksy ja talvi vaatekerrosten pukemisineen ovat takana ja kevät on täällä! Pikkuinen nyytti ei ole enää mikään nyytti, ja vauva on tässä kuluneen kuukauden aikana ottanut harppauksen astetta isommaksi tytöksi. Osansa tekevät varmaan pääsiäisenä opittu ryömimistaito, puolivuotiaana aloitettu kiinteiden syöminen ja suussa pilkistävät kaksi alahammasta. On hänestä tullut jotenkin aiempaa touhukkaampi ja leikkiväisempikin. Liikkuminen ja uudet taidot vaativat myös veronsa, sillä totaalinen väsymys saattaa iskeä äkkiarvaamatta, ja sen tyttö kyllä osaa ilmoittaa kovaan ääneen. Tällainen meidän seitsenkuinen vauva on:

Vauva osaa ryömiä ja vaihtaa suuntaa jo varsin näppärästi. Lattialla hän jaksaa touhuilla välillä pitkiäkin aikoja leluja tutkimassa. Tyttö liikkuu vielä suht verkkaisesti, mutta pääsee kyllä halutessaan etenemään yllättävän kovaakin, jos näkee jotain erityisen kiinnostavaa, kuten syöttötuolin alle lattiansuojaksi asetellut sanomalehtipaperit tai vaikka viherkasvin riippuvat lehdet... Tässä viimeisen viikon aikana tyttö on myös alkanut haeskelemaan konttausasentoa: välillä ilmaan nousee keskivartalo ja välillä pelkkä peppu. Lisäksi seitsenkuinen vauveli on oppinut kurottelemaan lattiatasoa korkeammalla olevia esineitä lattialla touhutessaan, kohta mikään ei ole enää turvassa pikkuhyppysiltä! 

Vauva nukkuu päiväunia samalla kaavalla kuin kuukausi sitten: aamupäivällä vaunuissa ja isoveikan päiväuniaikaan äidin vieressä. Jos edelliset unet ovat jääneet lyhyiksi, annan tytön torkahtaa vielä ihan pienille iltatorkuille kuuden maissa. Yöunia tyttö nukkuu noin klo 21.00−7.00 ja heräilee tänä aikana hyvin vaihtelevasti, yleensä syömään, mutta välillä myös ryömimään tai touhuamaan jotakin muuta. Herätyksiä tuli juuri yhtenä yönä vain yksi, mutta yhtä hyvin niitä voi tulla 2, 3 tai vaikka 5. Yöt siis vaihtelevat aivan laidasta laitaan. Ensimmäisen unijakson vauva nukkuu pinnasängyssä ja loppuyön vieressä.

Vauva syö vielä paljon äidinmaitoa päivällä ja yöllä. Päivisin hän tykkää jumppailla varpaistaan kiinni pitäen, kun imetän häntä. Myös ympäristön tapahtumia täytyy pienen tytön seurata tarkkaan ruokaillessaan. Tuttipullo ei ole ollut mieluinen kapistus, mutta satunnaiset maidonsyötöt minun poissa ollessani ovat onnistuneet ensimukin avulla. Kiinteät aloitettiin tasan kuukausi sitten sormiruokailemalla, ja tähän mennessä tyttö on syönyt bataattia, porkkanaa, parsakaalia, avokadoa, kukkakaalia, kurkkua, kanaa, banaania, lohta ja juuri tänään myös kauraa apinaevään muodossa. Parsakaali on yksi suurimmista lemppareista. Muutaman kerran vauvalle on syötetty sosetta.

Vauva ääntelee paljon ja jokeltelee selvästi. Innostunut seitsenkuinen kiljahtelee korkealta, ja harmistuksena hän osaa osoittaa selvästi: mielenilmaus tulee, kun jotain kiinnostavaa tavaraa ei saakaan ottaa. Tissille tyttö mumisee.

Vauva pitää nenättelystä, höpöttelystä, pusuttelusta, äidin hiuksilla leikkimisestä, masun päristelystä ja kukkuu-leikistä, kunhan se ei mene liian hurjaksi, sekä kaikista toistoa sisältävistä leikeistä tai hassutteluista. Lempileikki on se, kun saa ryömiä vähän matkan päähän kasatun palikkatornin luokse ja kaataa sen ja toistaa tämä sama uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... Vauva pitää siitä, kun hänelle lauletaan: ulkovaatteita pukiessa hämä hämä häkin lauleskelu saa pukemisesta harmistuneen vauvan paremmalle mielelle. Kodin kiinnostavimpia tavaroita ovat seitsenkuisen vauvan mielestä potta, lattiakaivo, sanomalehtipaperi, iso viherkasvi ja vahakankainen pöytäliina. Leluista hän tykkää tutkia ja imeskellä etenkin Duploja, myös lusikka ja hammasharja ovat kivoja "leluja".

Vauva ei pidä nenän pyyhkimisestä eikä kasvojen puhdistamisesta. Kovat ja äkkinäiset äänet saattavat pelottaa häntä. Vaatteiden pukeminen ei ole edelleenkään kovin mieluista puuhaa. Vieraita ihmisiä tyttö katselee hyvin tarkkaan, eikä riemastu vieraaseen syliin joutumisesta tai siitä, jos ei nää tuttuja kasvoja ympärillään. 

Vauva käyttää pääasiassa 74 cm vaatteita, jotain 80 senttisiäkin on jo otettu käyttöön. Bodeissa koko saa olla reilu, sillä varsinkin kapeat mallit ovat tiukkoja päällä, vaikka vaatteen pituussuunta vielä riittäisikin. Hihoja puolestaan saa sitten kääriä. Vaippoina on edelleen Muumi vitoset.

Vauva kävi viimeksi neuvolassa maaliskuun alkupuolella. Tuttuun tapaan hän ei ollut taaskaan kovin mielissään terveydenhoitajan tapaamisesta. Painoa tytöllä oli tällä puolivuotiskäynnillä noin kolminkertaisesti sen mitä sairaalasta kotiin tullessaan − ihanasti hän on kyllä kasvanut! Vauva on käynyt edelleen ahkerasti perhekerhossa äidin ja veljen kanssa, pääsiäisenä yökyläiltiin isovanhempien luona. Pari päivää sitten tyttö oli ensimmäistä kertaa hoidossa pari tuntia, tosin ihan omassa kodissa, kun mummo ja pappa tulivat lastenvahdeiksi äidin ja isin ollessa asioilla.

Meidän hupsu hapsutukka, jonka korvien eteen kaartuvat suortuvat ovat toisella puolen päätä kiharaa ja toisella aivan suoraa. ♥️

16.4.2018

Ainu mukana arjen tilanteissa (+ arvonta!)

Yhteistyössä Perhekupla ja Ainu

Kenellepä Ainu ei olisi tuttu? Me taisimme saada ensimmäiset Ainu-tuotteemme esikoisen äitiyspakkauksen mukana reilut kolme vuotta sitten: pakkauksesta paljastui silloin Ainu-merkkinen purulelu ja hoitovoide. Ennen vauvan syntymää ostin myös Medela-rintapumpun, joka on edelleen käytössä. Yksi Ensipupukin meillä asusti jo ennestään. Nyt pääsimme tutustumaan näihin lapsiperheille suunnatuihin tuotteisiin lisää, kun Ainu lähetti meille ihanan tuotesetin, josta paljastui muutamia vauvaperheen arjen rutiineihin liittyviä tarvikkeita. Tämä yhteistyö on järjestetty Perhekuplan kautta.

Ruokailuun liittyvät tuotteet otimme heti käyttöön kolmisen viikkoa sormiruokailleen pikkuneitimme kanssa. Sormiruokailun alkuvaiheessa ei vielä tarvita kummoisia välineitä, mutta mikään ei estä silti harjoittelemasta niiden käyttöä. Ainun kahvoilla varustetusta ensimukista tytölle on tarjottu välillä vettä, perimmäisenä ajatuksena, että hän oppisi hörppimään siitä äidinmaidot massuunsa, kun minä olen poissa. Tuttipullo ei ole neidille nimittäin oikein kelvannut. Viime viikonloppuna maidon syöttö menikin isin ja mukin kanssa onnistuneesti, kun minä olin kaupoilla, hurraa! Ensimukin pehmeä nokka on selvästi tytön mieleen, sillä hän imeskelee sitä aina oikein antaumuksella, muutenkin hän on kovin innostunut tutkimaan uutta mukiaan. Puolivuotias vauva osaa napata kahvoista kiinni, mutta varsinainen juominen ei vielä onnistu itsenäisesti, sillä tyttö ei ole hoksannut, että mukia täytyy kallistaa saadakseen jotain sen sisältä. Muki tarjoaa vauvalle kuitenkin loistavaa viihdykettä ruokapöydässä, ja eiköhän se uuden taidon oppiminen tapahdu leikin kautta tässäkin asiassa.

Mukin lisäksi olemme testailleet Ainun lusikoita, jotka vaihtavat väriä kuumassa ruuassa tai nesteessä. Vauvan sormiruokailu on vielä niin alkuvaiheessa, ettei hänen kanssaan ole päästy vielä (lusikoitaviin) puuroihin asti, joten toistaiseksi tyttö on saanut touhuta lusikoiden kanssa ruokapöydässä muuten vain. Lusikat ovatkin olleet yllättävän kivat "lelut", ja ruokailuvälineet tulevat tällä tavoin tutuiksi jo ennen kuin niitä käytetään varsinaiseen tarkoitukseensa. Myös taapero on ollut varsin innostunut näistä väriä vaihtavista "taika"lusikoista ja on syönyt niillä muun muassa puuroa ja sekoitellut kaakaota. Ainulta saamamme hammasharjat ovat samaa mallia, jotka havaitsimme hyviksi jo esikoisen vauva-aikana ja ne odottavat käyttöön pääsyään, eli että tytön ensimmäiset hampaat nousevat ikenestä kunnolla. Suloinen Ballerina Ensipupu pomppasi puolestaan pinnasänkyyn muiden unikavereiden joukkoon. Ihanan pehmoinen pupu vauvalle halittavaksi!

Ilokseni saan arpoa yhden vastaavanlaisen Ainu-tuotepaketin kuin meidän saamamme. Tähän vauvoille suunnattuun pakettiin kuuluu siis ensimuki, lusikkapakkaus, hammasharjapakkaus ja ihana perinteinen Ainu Ensipupu. Meidän pakettimme oli väreiltään hempeän tyttömäinen, mutta saatavilla on myös poikamaisempia värivaihtoehtoja. Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla olisiko toiveenasi tytölle vai pojalle suunnattu paketti. Muista myös ilmoittaa sähköpostiosoitteesi! Arvonta päättyy sunnuntaina 22.4.2018 klo 23.59, jonka jälkeen voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan! Arvonta on päättynyt, ja voittajalle on lähetetty sähköpostia. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! :)

Seuraa